Rva toimitusjohtaja :D

Oon saanu otsikon mukaisen lempinimen. Pistin toiminimen pystyyn ja sain tänään y-tunnuksen, jee. Ja oon ollu ihan ymmälläni kun heti kaikki yritykset on alkanu soitella. "Tarvikko kotisivuja" "mites noi vakuutukset" "haluatko yritysliittymän" :D aapua. Paljon kaikkia juttuja. Ehkä palaan heidän puheilleen sitten myöhemmin kun on mahdollisuutta tehdä kokopäiväisenä Herbalifee ja hyvinvointiohjaajan työtä. Tää kiinnostaa mua ihan hirveesti, meillä pyörii sellanen painonpudotusryhmä para-aikaa Nokialla, joka on lähteny kivasti rullaileen. Oon tosi innoissani kaikesta uudesta ja halu oppia uutta on valtava. Yritän pitää silmät ja korvat niin auki etten missaa mitään, mitä mun sponsori mulle kertoo. Koska joskus tuun oleen samassa tilanteessa.  

Kuitenkin joku tökkii ja se on minä. Haluan tehdä muitten hyväks työtä ja auttaa ihmisiä, mutta tän hetken ongelma on se, etten osaa auttaa itteeni. En osaa auttaa itteeni laihtumaan tällä hetkellä. Mä tiedän mitä pitäis tehdä, mutta kuten edellisessä postauksessakin mainitsin, en tee niin. Innostun asioista, mm lenkki ja kuntosali, mutta sitten se innostus lopahtaa. Varsinkin syksy/talvis-aikaan. Mutta mä haluan muuttua, jotenki tuntuu että vaikka tää vuosi on ollu ihana niin silti kesän jälkeen niin pirun vaikea. Ollaan muutettu uuteen isompaan kotiin, mulla on ihana mies, ihania ystäviä, ihanat työkaverit jne. Oon muuttunu silti ihmisenä. 

Kun kuulin, että kaveri on tapettu, maailma pysähty. Vaikka me ei oltu sydänystäviä, se oli sellainen henkilö, joka aiemmin merkkas mulle enemmänkin. Yks kesäromanssi, onneks ei erottu riidoissa. Silti se uutinen on ihan järkyttävä. Tää maailma on niin paha ja epäreilu. En tiä oonko itkeny koskaan näin paljon kun tänä vuonna. Sen asian ajattelu vaan tuo vedet silmiin, seudut missä on liikuttu, kaikki tietyt jutut. En tiedä miten pääsen siitä yli. Oon koittanu olla ajattelematta, mutta tuntuu että sekin on jotenki väärin. En oo ennen kohdannut kuolemaa tollain, ei kukaan ajattele että niin käy lähipiirille? Kaikki neuvot otetaan vastaan jos jollain niitä on. Mikä auttaa pääseen yli tollasesta tapauksesta? Mikä saa ihmisen taas ottaan kaiken irti elämästä? Haluan päästä taas kiinni elämään kunnolla, mutta jokin sitä aina jarruttaa. :( 

Haluan laittaa tänne myös ilosia juttuja. Ainaki shoppailu tekee iloiseks :) olin viime viikonloppuna pikkusiskon kanssa ideaparkissa ja sit seikkailin vähän Sokoksen 3+1 päivilläkin. Haluan myös sanoo, että oon mää rankalla kädellä laittanu myös tavaraa kirpparille :D tai pusseihin ja laatikoihin, jotka on sinne menossa, tosin vasta keväällä ajattelin ottaa pöydän. Mutta ehkä pitäis vähän säästääkin.. 

Oon niin ymmälläni! Nää Pentikin rakkaudet, joista puhuin niin niitä oli vielä Sokoksella jäljellä, vaikka oli perjantain tarjouksia! Oon tottunu viime vuosina siihen, että jos joku on tarjouksessa, sitä ei todennäköisesti enää parin tunnin päästä oo. Nää yllätti mut kyllä niin positiivisesti, että oksat pois :) 

Korvakorut on accessories-kaupasta :)

Hennesiltä mukaan tarttu vitosen paidat. Näytän varmaan joltain farmarilta toi sininen paita päällä, mutta so what sitte :D 

Mustat paidat on New Yorkerilta. Oon ettiny noita boleroita jo aikasemminki, mutten oo halunnu maksaa niistä yli kahtakymppiä. Noh nyt ostin kaksinkerroin kun yks makso 4,95€ :) 

New Yorkerilta nämäkin huikeaan euron kappalehintaan :D 

Euron ostokset jatkuu.. :D

Kännykkäkuori on ebaysta. Tästä tulee hyvä mieli :) 

Tehtiin tänään hetken mielijohteesta valkosipuli-ciabattaa. Saatiin Ranskasta yks valkosipuli joka oli todellakin jättimäinen verrattuna Suomalaisiin lajitovereihinsa :D ei meinannu mahtua ees puristimeen, vaan osa piti halkasta pienemmäks. Valkosipuli myös maistu paremmalta ja näyttikin siltä. 

Eilen tehtiin tuoreista mangoista mangorahkaa, oli namia. Pitihän se vatkainkin vihkiä käyttöön :D 

Loppuun vielä kuva lauantailta ;) mulla oli kiva ilta ihanan ystävän kanssa. Näitä lisää, i love you! :) <3 

Byee! :)