Sitä on niin vaikeaa sanoinkuvailla miltä musta tällä hetkellä tuntuu. Sain eilen musertavan tiedon ystävältäni puhelimitse.. Tää tuntuu niin epätodelliselta, kaikki on kun sumua. Se tuntuu niin väärältä, tunnen vihaa, niin paljon vihaa. Kuinka toinen ihminen voi toista tarkoituksella satuttaa, niin kaunis ilta jäi sun viimeiseksi. Kyyneleitä on vuodatettu urakalla, tuntuu ettei vaan pysy koossa. Työpäivä meni jotenkuten itkukohtausta lukuunottamatta, jouduin kuitenkin hakemaan sairaslomaa, sen verran tuntuu olo hauraalta. Aina kun on tähän asti lukenu uutisia, on saanu vaan kiittää nöyrästi yläkertaa ja olla onnellinen, ettei läheltä ole viety pois ketään. Mutta nyt.. Mä en vaan tiedä mitä sanoisin, miten sanoin voi sitä kuvailla. Sai kunnon potkun persauksille, että sitä ei koskaan oikeesti tiedä millon päivä on viimenen, kerta tälläsiä hulluja on maailma täynnä. Kumpa me ihmiset osattais nauttia elämästä, eikä stressattas, nalkutettas ja mietittäs liikaa asioita. Eilinen on mennyttä, huominen on tulevaisuutta. Toivon, että kaikki, jotka tän lukee, että se vaikuttais teihin jotenkin. Mä eilen puristin niin lujaa poikaystävää ja itkin sen rintaa vasten kun se piti musta hellästi kiinni. Ilman en jaksais.
R.I.P. <3
Laitan tähän loppuun jotain iloistakin, hennesin paketin hain tänään postista ja samalla kuva myös mun kynsistä ja itsetehdyistä "sipseistä".
Näin sipsit valmistuivat ..
Perunat pestiin ja viipaloitiin juustohöylällä, jonka jälkeen pistettiin ne leivinpaperin päälle ja toisella leivinpaperilla kuivattiin suurimmat vedet pois. Sit kulhoon tehtiin seos öljystä, etikkaa, mausteita (valkosipuli, chili, herbamare) Tuli aikas tujuja :D Että sitä Cajunia ois voinu pistää vähän vähemmänki! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti