Diisdai

Eiline päivä meni oikeastaan kokonaan reissun päällä, kun aamusta lähdin töihin ja sieltä suoraan salille. Olin salilla ehkä huonoimpaan aikaan ikinä, nimittäin 5:lta. Eikös siä ollu sali ihan tupaten täynnä ihmisiä, suunnittelin tekeväni rinta/selän, mutta se pleissi oli niin täynnä, että jätin suosiolla välistä ja totesin, ettei kait siinä sit auta kun rykästä jalkareeni pois alta. Huhhuh :) Reeni ei kulkenu ihan niin hyvällä tahdilla kun olisin halunnu, mutta olin kuitenkin superhyvällä tuulella. Aloitin eilen aamuni lukemalla "onnellinen sellaisena kuin olet" -kirjaa, eikä tarvinnu lukee kun aukeeman ja olin ihan haltioissani! Toi kirja on kuin mulle suunniteltu, maailmassa on muitakin mun kaltaisia ihmisiä, hienoo! Tässäpä pari otetta kirjasta:

• " Me odotamme itseltämme paljon ja olemme säälimättömiä itsellemme, kun emme täytä odotuksiamme. Tunnemme itsemme epäonnistuneiksi, ja annamme tuon tunteen värittää koko sitä tapaa, jolla katsomme itseämme ja elämäämme. Kidutamme itseämme unohtuneilla kotitöillä, ryppyisillä vaatteilla ja liian usein nautitulla pikaruoalla. Annamme muutaman lipsahduksen jättää varjoonsa hyvät suorituksemme. "

• " On mahdotonta pitää myöntää tarvetta pitää parempaa huolta itsestään, kun käyttää niin paljon energiaa siihen, että yrittää elää omien ja muiden odotusten mukaisesti. Jopa naista, joka ei pidä itseään perfektionistina, pommitetaan jatkuvasti viesteillä ja odotuksilla täydellisyydestä. On mahdotonta olla vertaamatta itseään ihmisiin, joita näkee lähellään ja tiedotusvälineissä ja joiden kuvittelee pärjäävän paremmin. "

•  " Ei ihme, että olemme onnettomia! Haluamme loistaa joka asiassa. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, kun tekemistä on niin paljon. On mahdotonta olla erinomainen työssä, avioliitossa, kotona, lasten urakehityksessä, vartalonhoidossa, ystävyyssuhteissa, elintavoissa ja kaikessa muussa. Silti se on tavoitteemme: suoriutua kaikesta hyvin. Kun emme siihen kykene, tunnemme itsemme epäonnistuneiksi. "

 Omalla kohdalla tää vaan pitää paikkaansa, mutta miksi? Miksi mä annan sen pitää paikkaansa? Miksen tee asialle jotain? No vastaus on, että nyt aion tehdä, eilispäivästä lähtien. Ja heti eilispäivä sujui paremmin, olin koko päivän hyvällä tuulella ja kaikki tekemäni asiat meni suht hyvin. Ja aion tehdä nyt listan tässä asioista/tavoista, joista mun on päästävä eroon! :)

• Itsensä mollaaminen - oon tässä ihan loistava ja se on saatava loppumaan. Mä en tiedä mikä mun suurin ongelma on, minkä takia mun täytyy hakemalla hakee draamaa ja vikoja itsestäni, varsinkin jos epäonnistun niin tuntuu kun pään sisällä joku sanois: "luuserii!" Niille pienille epäonnistumisille pitäis pystyä vaan nauraan, mutta enpä vielä oo kyenny, yritän kuitenkin saada ne niin mitättömälle tasolle, ettei ne häiritsis mua enää.

• Eläminen menneisyydessä - Niin.. Miksi? Onko pakko voivotella asioita, joita tapahtui silloin. Enhän mä voi niitä enään millään tavalla muuttaa, eikä niillä asioilla ole enää merkitystä. Ne oli silloin, nyt on nyt. Haluaisin kokeilla olevani koira, tai ajattelemalla kuin se. Koska koirathan elää hetkessä, ei ne tajua mitä eilen on tapahtunu, eikä välitä siitä. Joskus kun katsoin jotain tutkimusta, niin se oli aika huikee osa, mitä ihmisaivot viettää miettien asioita, jotka on tapahtunu menneisyydessä. Ja tää on mulle se suurin asia, mikä estää mua olemasta 100 % onnellinen, koska mietin asioita, jotka on ennen tapahtunut, nimenomaa niitä negatiivisia, jotka on sillon saaneet mut pahalle mielelle ja jotka on vaikuttanu muhun eniten.

• Negatiivinen ajattelu- Oon pääsemässä tästä koko ajan enemmän ja enemmän eroon, mutta silti on vielä tehtävä töitä sen eteen. Puolet musta uskoo muhun ihan täysiä ja tietää, että onnistun tässä mun elämäntaparemontissa, mutta sitten ne puolet pistää vastaan. Mä koitan kuitenkin tsempata itteeni joka ikinen päivä ja pysyy positiivisena. Kyllä mä tiedän, että sisältäni löytyy päättäväisyyttä ja halua muuttua ja kyllä mä pystyn tähän -asennetta! :) Päivä kerrallaan. ! 

• Omien tarpeiden huomioiminen - Oon aina ollut ihminen, jolle muut on ollu paljon tärkeämpiä kuin minä itse ja oon kokenut, että niin sen pitääkin olla. No eihän se mee niin, ja jos on mennyt, mun kohdalla on käynyt niin että oon alkanu pikkuhiljaa purkautua asioista ja taakasta, jota oon joutunut usean vuoden kantamaan, ihan sen takia, että oon vaan pitäny huolta muista ihmisistä liikaa pienempänä. Enkä mä jotenkaan koe, että varaisin itselleni aikaa johkin hemmotteluun. En koe, että oisin koskaan ansainnu sellasta. Mutta kyllä mä ansaitsisin. Tunnen huonoo omatuntoo, jos kulutan mun palkan sileeks lyhyessä ajassa, koska tiedän, että esim mun toinen puoliskoni on yyber säästäväistä sorttia. Ja oon tosi ylpee siitä, että jotkut oikeesti on tosi säästäväisiä ja ostaa vaan kaiken sen mitä tarvii, eikä paljoa ylimääräistä. Oon mäkin kyllä huomattavasti vähentänyt mun extempore-ostoksia ja aina nykyään mietin kaupassa, ees hetken, että ostanko vai en.

Noh siinäpä oli ne suurimmat. :) Loppuun kuvat mun eilisen iltapalasta :)

 Nyt meen nappaan pyykit pois koneesta ja kohta lähen äitiä moikkaan :) Illalla reenit kutsuvat ! Heippodei ! :)